Inkluusio – opintiet auki kaikille

“We need to apply a strong ethical push to add force to the technological pull. Ethics must guide technology in the direction of social justice.”
– Freeman J. Dyson 1999, 74. The Sun, the Genome and the Internet

Korkeakouluopetuksen inkluusio (opintojen esteettömyys ja tasavertaisuus, kaikille yhteinen korkeakoulu) on prosessi, jossa hyödynnetään opiskelijoiden luonnollisia vahvuuksia informaatioteknologian keinoin. Inkluusio muistuttaa hiukan kalaportaiden rakentamista ja koskien kunnostusta: tavoitteena on antaa kalalle mahdollisuus nousta itse vastavirtaan. Inkluusiossa pyritään siihen, että jokainen voi opiskella joustavasti hänelle sopivimmalla tavalla.

Sumpuista avoveteen

Perinteisesti esimerkiksi aistivaurio on ratkaistu opetusta eriyttämällä. Eristämällä ihmisryhmät toisistaan on samalla estetty vuorovaikutus ja yhteistoiminta. Kielen oppiminen ja käsitteellistäminen tapahtuu aivoissa kuitenkin samoin kaikilla ihmisillä luonnollisen vuorovaikutuksen tuloksena: on päästävä sumpusta avoveteen, sumpussa taidot eivät kehity.

Opiskelijat voidaan yhdistää multimodaalisten (monikielisten sekä eri syöte- ja tulostustapoja käyttävien) käyttöliittymien ja saavutettavien opetusjärjestelyjen avulla toisiinsa. Informaatioteknologian avulla myös kuuro opiskelija muuttuu opintoviikkoja suorittavasta laskennallisesta yksiköstä korkeakouluyhteisön aktiiviseksi, tuottavaksi ja luovaksi jäseneksi.

Yksilöt, yhteisöt ja yhteistoiminnallisuus

Virtuaalisten opiskeluryhmien sekä kulttuurisen tiedon kumuloituminen on tärkeää onnistuneelle inkluusiolle, sillä ryhmän yhteistyö, viestintä ja hajautettu kognitio on menestymisen ydin. Korkeakouluissa käytettävien verkkopalveluiden tulisi tukea ja helpottaa opiskelijoiden yhteistoimintaa. Käyttöliittymien avulla tuetaan yhteisöllisyyttä ja varmistetaan rationaalisen oppimisen lisäksi emotionaalisesti tärkeä ryhmään kuuluminen.

Inkluusio on prosessi, ei lopputulos

Onnistunut inkluusio takaa sen, että monikulttuurinen ja -kielinen opiskelijajoukko pystyy korkeakouluissa opiskelemaan samoja kursseja samaan aikaan omilla ehdoillaan. Yhteisillä kursseilla kuulovammaisten opiskelijoiden – niin kuurojen kuin huonokuuloistenkin – mahdollisuudet persoonallisen lahjakkuuden kehittämiseen lisääntyvät. Samalla henkilökunnan opetustaidot kumuloituvat kurssi kurssilta. Helposti sanottu, mutta miten esimerkiksi virtuaalisia oppimisympäristöjä kehitetään siten, että tehostetaan ryhmien välistä vuorovaikutusta ja vähennetään aistivamman tai äidinkielen vaikutusta oppimistuloksiin?

Eläytymistä tieteen ehdoilla

Yksi ratkaisu voi olla Oliver Sacksin mukaan Alexander Lurian hahmottelema ”romanttinen tiede”, taiteen ja tieteen liitto, jossa tieteellistä tietoa sovelletaan ihmisten elämänlaadun parantamiseen. Oppimisympäristön kehittäjä samaistuu opiskelijan tilanteeseen samalla tavalla kuin näyttelijä samaistuu roolin tulkintaan. Samaistuminen auttaa ymmärtämään paremmin opiskelijaa ja muuttaa kaikille yhteisen korkeakoulun hallintobyrokratiasta korkeakouluyhteisön aidoksi vuorovaikutukseksi.

Kuurot haluavat viittoa, koska…

Visuaalinen viittomakieli on kuuroille tehokkain, miellyttävin ja luonnollisin viestintämenetelmä – viittomalla käydään läpi päivän tapahtumat, suunnitellaan opintoja, syvennetään tietoa ja jutellaan lemmestä. Kuurot opiskelevat monikielisesti, mutta tiedon rakentaminen informaatiosta vaatii ajattelemista, pohdintaa, reflektiota ja viestintää omalla kielellä samaa kieltä käyttävien kesken – siis viittomakielellä.

Viittomakieliset opiskelijat eroavat toisistaan yhtä paljon kuin minkä tahansa toisen kuviteltavissa olevan ryhmän jäsenet: ryhmien sisällä on tietty vaihteluväli, jonka rajoissa yksilöllisyys ilmenee. Ei siis ole olemassa stereotyyppistä ”kuuroa korkeakouluopiskelijaa” eikä mikään kolmesta määreestä – kuuro, viittomakielinen tai opiskelija – kuvaa kattavasti ja yksiselitteisesti ketään kuuroa opiskelijaa.

Viestintä ja kumuloituva tietous

Informaatioteknologia auttaa tehokkaasti ohittamaan aisteihin liittyviä esteitä ja on luonteva osa viestintämme jatkumoa. Paleoliittisella kaudella opittiin viestimään kuvien ja artefaktien avulla: opittiin jäsentämään informaatiota katsomalla ja koskettamalla toisten tekemiä kuvia ja esineitä. Neoliittisella kaudella kehitettiin maanviljelyksessä ja sodankäynnissä tarpeellinen työnjako ja keksittiin kirjoitustaito. Esiteollisena ja teollisena aikana vahvistettiin aisteja instrumentein ja nähtiin sekä kuultiin kauemmas, syvemmälle ja tarkemmin. Jälkiteollisena aikana vahvistamme ja hajautamme kognitiotamme informaatioteknologian keinoin, jotta ymmärtäisimme entistä tehokkaammin maailmaa. Internet on Manuel Castellsin mukaan kumulatiivinen palautesilmukka, jossa miljoonat tekijät ja käyttäjät oppivat yhteistoiminnallisesti. Palvelimien ja reitittimien fyysisen verkon avulla tehdään esteetöntä ja tasavertaista virtuaalista yhteistyötä hyvin erilaisten käyttäjäryhmien kesken.

Käytettävyys + saavutettavuus = inkluusion edistyminen

Mielen ja teknologian integroituminen edistää inkluusiota, mikäli päätämme käyttää sitä yksilöä kunnioittavalla tavalla. Inkluusio myös venyttää ”normaaliuden” rajoja. Esimerkiksi viittomakielisistä kuuroista opiskelijoista tulee informaatioteknologian avulla normaaleja korkeakouluopiskelijoita, joiden erilaisuus ei perustu kuulovammaan vaan lahjakkuuteen.

Informaatioteknologia on työkalu oppimista varten. Tietoteknisten laitteiden välttämättömät käyttöliittymät (näppäimistö, monitori, hiiri, käyttöjärjestelmä sekä sovellusohjelmat) tulee erottaa verkossa välitettävien sovellutusten käyttöliittymistä. Esimerkiksi Elokuvantaju ja siihen liittyvä FLE muodostavat oppimisympäristön käyttöliittymän.

Audiovisuaalisuus ja multimodaalisuus

Viestimällä kumuloidaan kulttuuria. Mullistavinta uudessa digitaalimediassa on se, että kaikkia edeltäneitä teknologioita voidaan simuloida. Multimodaalisen kulttuurisen käyttöliittymän avulla voidaan siirtää mitä tahansa artefakteja kenelle tahansa ihmiselle sekä mahdollistaa kenen tahansa vuorovaikutus kenen kanssa tahansa. Tietokoneet, informaatioverkot ja viestintäjärjestelmät ovat ihmismielen vahvistajia ja laajennuksia.

Toimintatutkimuksia inkluusion edistämiseksi

Käyttöliittymien ja oppimisympäristöjen suunnittelun ja kehittämisen avulla edistetään tutkivaa oppimista, jossa hyödynnetään kognitiivisia kykyjä ja yhteistyötaitoja. Hallinnolla ja opiskelijoilla on sama perusongelma: sellaista palvelua ei voi haluta mitä ei tiedä olevan olemassa. Choon, Detlorin ja Turnbullin mukaan opiskelijat ja työntekijät käyttävät tiedonhaussaan tuttuja ja helposti saavutettavia lähteitä. Työntekijät käyttävät esimerkiksi oman huoneensa käsikirjastoa mieluummin kuin työpaikan laajempaa kirjastoa, mikäli vain jokin tiedontarvetta tyydyttävä teos on saatavilla. (Choo, Detlor & Turnbull 2000. Web Work). Informaation etsintää rajoitetaan, jottei se veisi kohtuuttomasti resursseja muilta tehtäviltä.

Olisiko verkko-opiskelun yhtenä esteenä mahdollisesti se, että opiskelijoiden mielestä tarvittavien uusien taitojen opiskelu vie aikaa varsinaiselta tutkintoon johtavalta opiskelulta? Siksi verkko-opiskelua ja inkluusiota tulisi kehittää yhdessä opiskelijoiden kanssa, jolloin yhdessä tekemällä opittuja taitoja voi myöhemmin soveltaa omassa ammatissa.

“The solution – easier to describe than to realize – is to devise instruments that are intelligence-fair.”
– Howard Gardner 1993, 176. Multiple Intelligences.

LINKIT:

• SUVI – viittomakielen verkkosanakirja
  
• Taideteollinen korkeakoulu
  
• Elokuvantaju