Thursday, May 10, 2007

Design for All – Tissainvool? Jawohl!

(MindTrek kuukausikirje 10/2002, päivitetty 2007)

Kolme kirjainta, joihin WWW-julkaisijan tulisi luottaa: DfA, olipa kyseessä sitten PDA, HCI, GUI, WAI, CCS tai TPS. Euroenglantilainen Design for All on käsitteenä vakiintunut EU-jargonissa viimeisen viidentoista vuoden aikana. Se kattaa keinot, joilla edistetään ympäristöjen, tuotteiden ja palveluiden käytettävyyttä, saavutettavuutta sekä esteettömyyttä kaikille käyttäjille. Hyvän käsitteen hankalaan DfA-lyhenteeseen törmää yhä useammin, joten saavutettavammalle ja suomeksi taipuvalle käännökselle olisi jo tarvetta. Parempia aikoja odotellessa tyytykäämme eurolainaan.

EU-standardeja elämiseen? – U must B joking!

Entinen luottomiehemme EU:ssa, komissaari Erkki Liikanen vieraili Suomen DfA-verkoston julkistamistilaisuudessa Stakesissa 23.9.2002. Hän esitteli puheessaan eEurope2002-ohjelmaa ja sen seuraajaa, joilla toteutettiin ”Tietoyhteiskunta kaikille” –tavoite EU:ssa. Liikanen painotti, että saavutettavuus ja käytettävyys olivat eEurope-ohjelman tärkeitä tavoitteita. Siten luvassa piti olla tietoteknisten tuotteiden ja palvelujen käytettävyyttä edistäviä suosituksia ja standardeja, joiden mukaan Design for All -periaate pitäisi ottaa huomioon, niin sinun WWW-palvelussasi kuin sen globaalimman ja sen toisen paikallisemman Nokian sivustoilla. Rasittavaa, eikö vain? Pitäisihän toki riittää, että tekee loistavaa, taiteellista, myyvää ja seksikästä WWW-viestintää? Vai vielä ohjeita, sääntöjä ja standardeja noudattamaan kaiken maailman kädettömien takia! Mutta hetki pieni ennen kahvin (standardipaahto, standardikuumuus, standardiannos) hakua, asetellaanpa kontekstit pokiin.

Kuvitellaanpa siis hetki, millaista arkielämä olisi ilman standardeja vaikkapa lomareissulla. Vuokra-auton ovi aukeaisi eteen, sivulle, ylös, alas tai taakse, kunhan ensin olisi tunnistanut ja löytänyt lukon. Ratti olisi joko vasemmalla tai oikealla puolella, riippuen valmistajan mieltymyksistä. Kaasukin olisi joko oikealla, vasemmalla tai keskellä, ehkä peräti käsikäyttöinen, vaihdekepistä puhumattakaan. Tankkaaminen joko onnistuisi tai ei onnistuisi, edellyttäen että tankkausadapteri tuli otettua hotellista mukaan. Renkaiden ilmanpaineen tarkistus onnistuisi, mikäli taskussa sattuisi olemaan muuntotaulukko, josta tarkistamalla selviäisi käytetty mitta-asteikko. Ensin tietysti pitäisi tunnistaa oikea letku ja venttiili. Tien päällä olisi varottava koko ajan luovia ja intuitiivisia ajotaiteilijoita, sillä väistämis- yms. rajoittavia sääntöjähän ei olisi. Näinhän ei ole, vaan me kaikki voimme insinöörien sopimien standardien ansiosta keskittyä standardoituun kansainväliseen elekieleen ja standardeja tuntemattomien möllien läksyttämiseen. Tai sitten standardien mahdollistamaan puhelinkeskusteluun ulkomaalaisen tuttavamme kanssa, standardienglannilla.

Design for All -periaatteen edistäminen on siten käytännöllistä puuhaa, sillä pohjimmiltaan tässäkin on kyse vain elämää helpottavien sopimusten ja yksityiskohtien luomisesta. Standardejahan tarvitaan, että elämä sujuisi turhia pohtimatta ja voisimme keskittyä olennaiseen. Lisäksi standardit sattuvat edistämään tuotteiden ja palvelujen tarkoituksenmukaisuutta ja laatua, hurjimmat väittävät jopa myynnin lisääntyvän: Hyvä standardi heijastaa tuotteen tai palvelun käyttäjän tarpeita ja odotuksia. Toisaalta varsinkin julkisessa hallinnossa on pidettävä huoli siitä, että kansalaisten tasavertaisuuden periaatetta kunnioitetaan. Silti et tule koskaan tapaamaan oveltasi kahta synkkää hahmoa, jotka esittäytyvät sanomalla ”DfA:sta hyvää päivää, tarkistaisimme saavutettavuutenne”. Sen sijaan haasteena on tietoyhteiskuntapalvelujen kehittäminen ja edistäminen siten, että saavutettavuudesta ja käytettävyydestä tulee luonteva osa jokaisen tuottajan, julkaisijan ja käyttäjän arkipäivää.

Suomalainen DfA-verkosto – You’ll never standardise alone

Tällaista yhteisöllistä kehittämistä varten perustettiin vuonna 2002 Suomeen ja muihin EU-maihin Design for All -osaamiskeskusten verkostoja. Suomalaiseen verkostoon kuuluu keväällä 2007 asiantuntijoita yli kahdestakymmenestä tutkimuslaitoksesta, yliopistosta ja käyttäjäorganisaatiosta, mukana on myös tutkimusrahoittajien edustajia. Suomen verkosto on EU-maiden laaja-alaisin, monitieteellisin ja jäsenmäärältään suurin. Verkoston levittää DfA-tietoa sekä yrityksille että julkiselle sektorille saavutettavien tuotteiden, palveluiden ja ympäristöjen kehittämiseksi. Verkosto laatii myös kansallisella ja Euroopan tasolla suosituksia opetussuunnitelmiksi, joiden avulla koulutetaan tuotteiden ja palvelujen rakentajia.

Design for All - tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan monitieteellistä tutkimuksellista lähestymistapaa. Verkosto kannustaa monialaiseen keskusteluun sekä virittää uusia kehittämis- ja tutkimushankkeita. Sen kautta pääsee yhteyteen muihin EU-alueen verkostoihin ja toimijoihin. EU-komission viidennen ja kuudennen tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelman aikana syntynyt tutkimus- ja kehitystyö tulee jatkumaan myös seitsemännessä puiteohjelmassa, jossa palvelujen inkluusio-periaatteen toteuttaminen ja saavutettavuus ovat keskeisessä asemassa. Tuotteiden ja palvelujen suunnittelussa asiakasnäkökulma korostuu, joten verkoston kautta käyttäjien tarpeet ja vaatimukset tulevat paremmin ymmärretyiksi ja huomioonotetuiksi.

Design for All – Collaboration rules ok!

Monikansallinen ja verkostomainen standardointityö etsii ja kuvaa tuotteiden ja palveluiden rakentamisessa hyviksi osoittautuneita käytäntöjä, levittää niistä tietoa tuottajille ja kumuloi siten alan osaamista. Innovatiivisilla aloilla ei pidä estää kehitystä, siksi hyvä standardi on oikea-aikainen, joka toivotulla tavalla ohjaa kehitystä ja välittää eteenpäin tiivistä tietoa jo kertyneistä kokemuksista. Onnistuneiden standardien noudattaminen perustuu onnistuneeseen yhteistyöhön: Standardien mielekkyys on testattava ja perusteltava yhteistyössä tutkijoiden, kehittäjien, tuottajien ja käyttäjien kanssa.

Lisätietoja:

Suomen DfA-verkosto
Web Accessibility Initiative (WAI)

Inkluusio – opintiet auki kaikille

We need to apply a strong ethical push to add force to the technological pull. Ethics must guide technology in the direction of social justice.
– Freeman J. Dyson 1999, 74. The Sun, the Genome and the Internet

Korkeakouluopetuksen inkluusio (opintojen esteettömyys ja tasavertaisuus, kaikille yhteinen korkeakoulu) on prosessi, jossa hyödynnetään opiskelijoiden luonnollisia vahvuuksia informaatioteknologian keinoin. Inkluusio muistuttaa hiukan kalaportaiden rakentamista ja koskien kunnostusta: tavoitteena on antaa kalalle mahdollisuus nousta itse vastavirtaan. Inkluusiossa pyritään siihen, että jokainen voi opiskella joustavasti hänelle sopivimmalla tavalla.

Sumpuista avoveteen

Perinteisesti esimerkiksi aistivaurio on ratkaistu opetusta eriyttämällä. Eristämällä ihmisryhmät toisistaan on samalla estetty vuorovaikutus ja yhteistoiminta. Kielen oppiminen ja käsitteellistäminen tapahtuu aivoissa kuitenkin samoin kaikilla ihmisillä luonnollisen vuorovaikutuksen tuloksena: on päästävä sumpusta avoveteen, sumpussa taidot eivät kehity.

Opiskelijat voidaan yhdistää multimodaalisten (monikielisten sekä eri syöte- ja tulostustapoja käyttävien) käyttöliittymien ja saavutettavien opetusjärjestelyjen avulla toisiinsa. Informaatioteknologian avulla myös kuuro opiskelija muuttuu opintoviikkoja suorittavasta laskennallisesta yksiköstä korkeakouluyhteisön aktiiviseksi, tuottavaksi ja luovaksi jäseneksi.

Yksilöt, yhteisöt ja yhteistoiminnallisuus

Virtuaalisten opiskeluryhmien sekä kulttuurisen tiedon kumuloituminen on tärkeää onnistuneelle inkluusiolle, sillä ryhmän yhteistyö, viestintä ja hajautettu kognitio on menestymisen ydin. Korkeakouluissa käytettävien verkkopalveluiden tulisi tukea ja helpottaa opiskelijoiden yhteistoimintaa. Käyttöliittymien avulla tuetaan yhteisöllisyyttä ja varmistetaan rationaalisen oppimisen lisäksi emotionaalisesti tärkeä ryhmään kuuluminen.

Inkluusio on prosessi, ei lopputulos

Onnistunut inkluusio takaa sen, että monikulttuurinen ja -kielinen opiskelijajoukko pystyy korkeakouluissa opiskelemaan samoja kursseja samaan aikaan omilla ehdoillaan. Yhteisillä kursseilla kuulovammaisten opiskelijoiden – niin kuurojen kuin huonokuuloistenkin – mahdollisuudet persoonallisen lahjakkuuden kehittämiseen lisääntyvät. Samalla henkilökunnan opetustaidot kumuloituvat kurssi kurssilta. Helposti sanottu, mutta miten esimerkiksi virtuaalisia oppimisympäristöjä kehitetään siten, että tehostetaan ryhmien välistä vuorovaikutusta ja vähennetään aistivamman tai äidinkielen vaikutusta oppimistuloksiin?

Eläytymistä tieteen ehdoilla

Yksi ratkaisu voi olla Oliver Sacksin mukaan Alexander Lurian hahmottelema ”romanttinen tiede”, taiteen ja tieteen liitto, jossa tieteellistä tietoa sovelletaan ihmisten elämänlaadun parantamiseen. Oppimisympäristön kehittäjä samaistuu opiskelijan tilanteeseen samalla tavalla kuin näyttelijä samaistuu roolin tulkintaan. Samaistuminen auttaa ymmärtämään paremmin opiskelijaa ja muuttaa kaikille yhteisen korkeakoulun hallintobyrokratiasta korkeakouluyhteisön aidoksi vuorovaikutukseksi.

Kuurot haluavat viittoa, koska…

Visuaalinen viittomakieli on kuuroille tehokkain, miellyttävin ja luonnollisin viestintämenetelmä – viittomalla käydään läpi päivän tapahtumat, suunnitellaan opintoja, syvennetään tietoa ja jutellaan lemmestä. Kuurot opiskelevat monikielisesti, mutta tiedon rakentaminen informaatiosta vaatii ajattelemista, pohdintaa, reflektiota ja viestintää omalla kielellä samaa kieltä käyttävien kesken – siis viittomakielellä.

Viittomakieliset opiskelijat eroavat toisistaan yhtä paljon kuin minkä tahansa toisen kuviteltavissa olevan ryhmän jäsenet: ryhmien sisällä on tietty vaihteluväli, jonka rajoissa yksilöllisyys ilmenee. Ei siis ole olemassa stereotyyppistä ”kuuroa korkeakouluopiskelijaa” eikä mikään kolmesta määreestä – kuuro, viittomakielinen tai opiskelija – kuvaa kattavasti ja yksiselitteisesti ketään kuuroa opiskelijaa.

Viestintä ja kumuloituva tietous

Informaatioteknologia auttaa tehokkaasti ohittamaan aisteihin liittyviä esteitä ja on luonteva osa viestintämme jatkumoa. Paleoliittisella kaudella opittiin viestimään kuvien ja artefaktien avulla: opittiin jäsentämään informaatiota katsomalla ja koskettamalla toisten tekemiä kuvia ja esineitä. Neoliittisella kaudella kehitettiin maanviljelyksessä ja sodankäynnissä tarpeellinen työnjako ja keksittiin kirjoitustaito. Esiteollisena ja teollisena aikana vahvistettiin aisteja instrumentein ja nähtiin sekä kuultiin kauemmas, syvemmälle ja tarkemmin. Jälkiteollisena aikana vahvistamme ja hajautamme kognitiotamme informaatioteknologian keinoin, jotta ymmärtäisimme entistä tehokkaammin maailmaa. Internet on Manuel Castellsin mukaan kumulatiivinen palautesilmukka, jossa miljoonat tekijät ja käyttäjät oppivat yhteistoiminnallisesti. Palvelimien ja reitittimien fyysisen verkon avulla tehdään esteetöntä ja tasavertaista virtuaalista yhteistyötä hyvin erilaisten käyttäjäryhmien kesken.

Käytettävyys + saavutettavuus = inkluusion edistyminen

Mielen ja teknologian integroituminen edistää inkluusiota, mikäli päätämme käyttää sitä yksilöä kunnioittavalla tavalla. Inkluusio myös venyttää ”normaaliuden” rajoja. Esimerkiksi viittomakielisistä kuuroista opiskelijoista tulee informaatioteknologian avulla normaaleja korkeakouluopiskelijoita, joiden erilaisuus ei perustu kuulovammaan vaan lahjakkuuteen.

Informaatioteknologia on työkalu oppimista varten. Tietoteknisten laitteiden välttämättömät käyttöliittymät (näppäimistö, monitori, hiiri, käyttöjärjestelmä sekä sovellusohjelmat) tulee erottaa verkossa välitettävien sovellutusten käyttöliittymistä. Esimerkiksi Elokuvantaju ja siihen liittyvä FLE muodostavat oppimisympäristön käyttöliittymän.

Audiovisuaalisuus ja multimodaalisuus

Viestimällä kumuloidaan kulttuuria. Mullistavinta uudessa digitaalimediassa on se, että kaikkia edeltäneitä teknologioita voidaan simuloida. Multimodaalisen kulttuurisen käyttöliittymän avulla voidaan siirtää mitä tahansa artefakteja kenelle tahansa ihmiselle sekä mahdollistaa kenen tahansa vuorovaikutus kenen kanssa tahansa. Tietokoneet, informaatioverkot ja viestintäjärjestelmät ovat ihmismielen vahvistajia ja laajennuksia.

Toimintatutkimuksia inkluusion edistämiseksi

Käyttöliittymien ja oppimisympäristöjen suunnittelun ja kehittämisen avulla edistetään tutkivaa oppimista, jossa hyödynnetään kognitiivisia kykyjä ja yhteistyötaitoja. Hallinnolla ja opiskelijoilla on sama perusongelma: sellaista palvelua ei voi haluta mitä ei tiedä olevan olemassa. Choon, Detlorin ja Turnbullin mukaan opiskelijat ja työntekijät käyttävät tiedonhaussaan tuttuja ja helposti saavutettavia lähteitä. Työntekijät käyttävät esimerkiksi oman huoneensa käsikirjastoa mieluummin kuin työpaikan laajempaa kirjastoa, mikäli vain jokin tiedontarvetta tyydyttävä teos on saatavilla. (Choo, Detlor & Turnbull 2000. Web Work). Informaation etsintää rajoitetaan, jottei se veisi kohtuuttomasti resursseja muilta tehtäviltä.

Olisiko verkko-opiskelun yhtenä esteenä mahdollisesti se, että opiskelijoiden mielestä tarvittavien uusien taitojen opiskelu vie aikaa varsinaiselta tutkintoon johtavalta opiskelulta? Siksi verkko-opiskelua ja inkluusiota tulisi kehittää yhdessä opiskelijoiden kanssa, jolloin yhdessä tekemällä opittuja taitoja voi myöhemmin soveltaa omassa ammatissa.

The solution – easier to describe than to realize – is to devise instruments that are intelligence-fair.
– Howard Gardner 1993, 176. Multiple Intelligences.

LINKIT:

Tuesday, May 02, 2006

Drilling